Pihamies Pikkarainen osa 1
Kirjoittaja: Susanna Joki
Helsinki 1952
Pihamies Pikkarainen katsoo mattotelineessä roikkuvia lapsia, kun taivaalta tipahtaa meteoriitti.
Kivi jysähtää asfalttiin, lapset ilmaan pyrähtävät, mies istahtaa,
irti kirpoaa lehdestään viimeinen niitti.
Pihamies Pikkaraisella on salaisuus!
Lauantai-iltaisin – saunan jälkeen
hän istahtaa tuoliinsa, ottaa esiin ranskankirjan
etsii radiosta Radio Luxembourgin
tapailee epäröiden sanoja ääneen, kuuntelee uniensa kieltä.
Ja sunnuntaisin – jos ei sada
hän kantaa pihalle maalaustelineensä
etsii luonnoslehtiöstään oravan, pikkulinnun, pikkupojan
tai kenkäkaupan myyjättären
sen, jolla on kastanjanruskea palmikko ja helisevä nauru!
Me katselemme hänen siveltimensä lentoa, eikä hän
– sillä hän maalaa! – aja meitä pois.
Kesäaamussa mesiangervon tuoksu
pihan varjoissa rastaat
joskus aika hidastaa kulkuaan
jotta maailma pysyisi mukana.
