Paluu
Kirjoittaja: Susanna Joki
Runo on eräänlainen pastissi Else Lasker-Schülerin runosta Über glizernden Kies.
Kyseinen runo ei suomeksi kääntyne sujuvasti loppusointujensa mukaan, mutta toivon omassani tavoittaneeni alkuperäisen tunnelman maanpakolaisen kotiin palaamisen ja kaiken ennallaan olemisen toiveesta – ja lopulta paluun todellisesta olemuksesta. Alkuperäinen runo on vuodelta 1943.
Minä astelin kotia kohti
halki huurteisen pihamaan,
joka tuhansin pienin timantein hohti!
Tielleni heitteli hiljaksiin pohjoisen tuuli lunta
syreenimajakin lehdetön, autio.
Kesä kadonnut, oisko vain unta?
Ei serkkuja siell’, ei veljeä, siskoakaan
tyhjät ikkunat ääneti tuijottivat.
Kylä kylmä niin – kaipaako asukkaitaan?
Meidän taloissamme – meidän kotonamme
talvi kuoleman kanssa leikki!
Ja kuura kangisti rakkauslaulut.
